Helmi-keikka

Kävin eilen pitkästä aikaa Lasihelmessä. Iloiseksi yllätyksekseni siellä oli esiintyjä. Vesa Salmi lauloi ja säesti itseään kitaralla. Hänen lauluissaan oli iloista joskin myös mustahkoa huumoria, joka upposi ainakin siihen baariyleisöön kuin häkä tupakkakopissa. Tosin Lasihelmessä ei ole fumaariota, vaan tupakoitsijat joutuvat käymään ulkona. Tuli sitten ostettua artistilta levy: Asfalttigolgata sisältää äijän pitkän keikkasetin parhaimmistoon kuuluvia kappaleita. Ainakin Tattarisuo-niminen piisi taitaa olla jo jonkinmoinen hitti, ainakin Lassarin yleisö halusi kuulla sen vielä uudestaan encorena. Sellaista kansanomaista tarinointia kuppiloiden ja toisaalta lataamoiden kanta-asiakkaista. Suosittelen.

Valmista tuli

Vääntäjä tuli painosta tänään. Minun ei tarvinnut kantaa lehtilaatikkoa koko matkaa käännöstieteen laitokselle, koska sain autokyydin kämppis-Terolta, joka oli sopivasti menossa Sonic Image –studiolle aivan laitoksen lähelle. Painotyössä ei ole muuten valittamista, mutta jostain syystä lehden fontti on vaihtunut painossa. Lähettämässäni pdf-tiedostossa käytin päätteellistä Californian ft –fonttia, mutta painosta tulleessa lehdessä oli jokin muu, päätteetön fontti. Minun pitänee kysyä maanantaina painosta, mistä muutos johtuu.

Joka tapauksessa juhlistan lehden ilmestymistä nauttimalla punaviiniä: Alkosta löytyi uutuutena ranskalainen Pinot Noir Les Carabènes 2006 hintaan 9,49 €. Hieman kallis opiskelijalle, mutta menköön juhlan kunniaksi, ja onhan se kaikin puolin hintansa väärti laadultaan.

Viinin lisäksi nautin musiikista, uudesta ja vanhasta. Uutta musiikkia edustaa Porcupine Treen Nil Recurring, vanhaa Haikara, Beggars Opera, Spring ja moni muu 1970-luvun progebändi. Ainakin italialaisen Maxophonen levy pitää vielä kuunnella ennen kuin lähden baariin jatkamaan juhlintaa kavereiden kanssa.