hiljainen kuiskaus
salaisuus
pehmeä kosketus
aavistus
kuuma suudelma
riisuu viimeisen epäilyksen
keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009
tiistaina, heinäkuuta 14, 2009
Painavia sanoja
Käynti Kouvolan kaupunginkirjastossa kartutti taas kotikirjastoani kymmenellä kirjalla. Ne painoivat yhteensä 2285 grammaa - punnitsin ne K-kaupan vihannesvaa'alla. Jos oletettaisiin niiden edustavan painoltaan kirjastoni kirjojen keskiarvoa, olisi koko kirjastoni paino n. 365 kg (arviolta n. 1600 kirjaa). Ehkä kuitenkin punnitut kirjat olivat hieman keskimääräistä kevyempiä, enimmäkseen ohuita runokirjoja, joten heitän tähän arvioksi kirjastoni painosta n. 400 kg, ehkä jopa 450 kg. Asialla on merkitystä, koska minun on syksyllä muutettava toiseen kaupunkiin. Suurempi arvio on paikallaan senkin vuoksi, että kirjoja tulee jatkuvasti lisää.
Yksi mielenkiintoisimmista löydöistäni tänään oli Machado de Assisin Brás Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat. Maaginen realismi on yksi ehdottomista suosikkigenreistäni kirjallisuudessa, ja kyseessä on sen lajin todellinen klassikko. Selvää on, että hyllyssäni on sievä rivi Jorge Luis Borgesin teoksia, enimmäkseen englanninkielisinä käännöksinä. JLB oli kirjailija, joka oikeastaan sai minut aikoinaan kiinnostumaan kirjallisuudesta. Kiitos siitä, että löysin Borgesin, kuuluu puolestaan arkkitehti Otso Tarkelalle, joka oli siteerannut häntä Pintamateriaalioppi-kirjassaan, jota luin opiskellessani rakennuspiirustusta Rakennustekniikan opistossa joskus vuonna x tai y. Kiitos kiinnostumiseni kirjallisuudesta, minusta ei tullut arkkitehtia, vaikka sellaiseksi ryhtymistä silloin joskus vakavasti elämänurakseni kaavailinkin.
Yksi mielenkiintoisimmista löydöistäni tänään oli Machado de Assisin Brás Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat. Maaginen realismi on yksi ehdottomista suosikkigenreistäni kirjallisuudessa, ja kyseessä on sen lajin todellinen klassikko. Selvää on, että hyllyssäni on sievä rivi Jorge Luis Borgesin teoksia, enimmäkseen englanninkielisinä käännöksinä. JLB oli kirjailija, joka oikeastaan sai minut aikoinaan kiinnostumaan kirjallisuudesta. Kiitos siitä, että löysin Borgesin, kuuluu puolestaan arkkitehti Otso Tarkelalle, joka oli siteerannut häntä Pintamateriaalioppi-kirjassaan, jota luin opiskellessani rakennuspiirustusta Rakennustekniikan opistossa joskus vuonna x tai y. Kiitos kiinnostumiseni kirjallisuudesta, minusta ei tullut arkkitehtia, vaikka sellaiseksi ryhtymistä silloin joskus vakavasti elämänurakseni kaavailinkin.
maanantaina, heinäkuuta 13, 2009
Luetteloin kirjastoni
Suomennostyö ei ole edistynyt, koska päätinkin tässä välillä luetteloida kirjastoni. Vähän yli viikko siinä meni, vaikka hommaa helpotti, että olin jo aikaisemmin kortistoinut kirjani paperisille korteille. Digitaalisessa luettelossa on nyt noin puolitoistatuhatta teosta. Sarjakuvat ja roolipelit puuttuvat vielä luettelosta, reilut sata kirjaa, arviolta. Lisää tulee tietysti kaiken aikaa hankittua, sillä minun on melkein mahdotonta käydä kirjakaupassa ostamatta jotain. Kirpputorit ja kirjastojen poistomyynnit ovat erityisen vaarallisia, koska niistä löytyy usein enemmän kiinnostavia kirjoja kuin jaksan kotiin kantaa. Täytyy käydä usein ja tuoda vähän kerrallaan.
Kirjastoni on enimmäkseen suomen- ja englanninkielinen, mutta myös ruotsia, espanjaa, saksaa, ranskaa, latinaa ja kiinaa löytyy, melkein kaikkia mainittuja kieliä osaan melkein lukeakin, ainakin olen joskus opiskellut niitä enemmän tai vähemmän. Runoja on paljon molemmilla pääkielilläni ja proosaakin yllättävän paljon siihen nähden, että pyrin yleensä välttämään romaanien ostamista, mutta muutama tuottelias suosikkikirjailija riittää helposti täyttämään useankin hyllymetrin. Suosikeista kaksi on sellaista, joiden uudet kirjat minun on aina saatava heti tuoreeltaan: Terry Pratchett ja Robert Rankin. Muuten romaanikirjallisuudessa minua kiinnostavat erityisesti erikoisuudet, jotka jotenkin rikkovat perinteisen lukuromaanin rakennetta: Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä riittäköön esimerkiksi.
Tietokirjoja hankin todella mielelläni. Pidän tiedosta, oli se sitten miltä alalta tahansa. Köyhänä opiskelijana joudun vain valitettavan usein tyytymään vanhoihin tietoihin, sillä uudet tietokirjat ovat yleensä kalliita. Tietysti voisin ostaa vähemmän vanhoja kirjoja ja säästää rahaa uusien ostamiseen, mutta jotenkin minulla ei tunnu olevan sellaista kaukonäköisyyttä: olen likinäköinen ja käytän silmälaseja. Onneksi uusia kirjoja voi tarvittaessa lainata kirjastoista.
Vaikka minulla paljon kirjoja onkin, se ei tarkoita, että olisin lukenut ne kaikki tai että minulla olisi pienintäkään aikomusta koskaan lukea niitä kaikkia. Osa on hyllyssäni, tai lattialla olevassa suuressa kirjakasassani, sen vuoksi, että voin halutessani vilkaista siitä vaikka yhden lauseen ilman, että minun tarvitsee laittaa saappaita jalkaan ja tarpoa räntäsateessa kolmen kilometrin päähän kirjastoon, joka kuitenkaan ei ole avoinna puoli neljältä aamuyöllä. Osa on hyllyssäni, tai siinä toisessa paikassa, sen vuoksi, että sen vain mielestäni kuuluu olla juuri minun kirjastossani, koska se on juuri sellainen kirja, ja minä olen juuri sellainen ihminen, jolla juuri sellainen kirja pitää olla.
Kirjastoni on enimmäkseen suomen- ja englanninkielinen, mutta myös ruotsia, espanjaa, saksaa, ranskaa, latinaa ja kiinaa löytyy, melkein kaikkia mainittuja kieliä osaan melkein lukeakin, ainakin olen joskus opiskellut niitä enemmän tai vähemmän. Runoja on paljon molemmilla pääkielilläni ja proosaakin yllättävän paljon siihen nähden, että pyrin yleensä välttämään romaanien ostamista, mutta muutama tuottelias suosikkikirjailija riittää helposti täyttämään useankin hyllymetrin. Suosikeista kaksi on sellaista, joiden uudet kirjat minun on aina saatava heti tuoreeltaan: Terry Pratchett ja Robert Rankin. Muuten romaanikirjallisuudessa minua kiinnostavat erityisesti erikoisuudet, jotka jotenkin rikkovat perinteisen lukuromaanin rakennetta: Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä riittäköön esimerkiksi.
Tietokirjoja hankin todella mielelläni. Pidän tiedosta, oli se sitten miltä alalta tahansa. Köyhänä opiskelijana joudun vain valitettavan usein tyytymään vanhoihin tietoihin, sillä uudet tietokirjat ovat yleensä kalliita. Tietysti voisin ostaa vähemmän vanhoja kirjoja ja säästää rahaa uusien ostamiseen, mutta jotenkin minulla ei tunnu olevan sellaista kaukonäköisyyttä: olen likinäköinen ja käytän silmälaseja. Onneksi uusia kirjoja voi tarvittaessa lainata kirjastoista.
Vaikka minulla paljon kirjoja onkin, se ei tarkoita, että olisin lukenut ne kaikki tai että minulla olisi pienintäkään aikomusta koskaan lukea niitä kaikkia. Osa on hyllyssäni, tai lattialla olevassa suuressa kirjakasassani, sen vuoksi, että voin halutessani vilkaista siitä vaikka yhden lauseen ilman, että minun tarvitsee laittaa saappaita jalkaan ja tarpoa räntäsateessa kolmen kilometrin päähän kirjastoon, joka kuitenkaan ei ole avoinna puoli neljältä aamuyöllä. Osa on hyllyssäni, tai siinä toisessa paikassa, sen vuoksi, että sen vain mielestäni kuuluu olla juuri minun kirjastossani, koska se on juuri sellainen kirja, ja minä olen juuri sellainen ihminen, jolla juuri sellainen kirja pitää olla.
torstaina, heinäkuuta 02, 2009
Alan ryhtyä rupeamaan
Otsikko sen kertoo (yksi suomen kielen hienoimmista lauseista muuten): on tässä jo lomailtukin. Jatkan Jack Spicerin Unvertin manifestin suomentamista siitä, mihin Blaserin toimittama versio loppuu ja mistä Gizzin ja Killianin toimittama versio jatkuu. Tällä vauhdilla suomennos on valmis joskus vuoden 2015 tienoilla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ei hyvästä muuta voi tullakaan.
Ostin eilen Kouvolan kaupunginkirjastosta kassillisen poistokirjoja 5 €:lla, Nimiä: Cortázar, Duras, Hedayat, Kross, Manner, Mukka, Outsider, Pavić, Rilke, Seilonen, Vainonen, Vonnegut. Ehkä niistä muutama tulee joskus luettuakin, ehkä sitten vanhoilla päivillä.
Ostin eilen Kouvolan kaupunginkirjastosta kassillisen poistokirjoja 5 €:lla, Nimiä: Cortázar, Duras, Hedayat, Kross, Manner, Mukka, Outsider, Pavić, Rilke, Seilonen, Vainonen, Vonnegut. Ehkä niistä muutama tulee joskus luettuakin, ehkä sitten vanhoilla päivillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)