Jack Spicer

Punaiset kottikärryt


Punaiset kottikärryt

Pysähdy katsomaan näitä kirottuja kottikärryjä. Mitä
ne sitten ovatkin. Koiria ja krokotiileja, aurinkolamppuja. Älä
niiden merkityksen vuoksi.
Niiden merkityksen vuoksi. Ihmisyytesi vuoksi
merkit jäävät sinulta huomaamatta. Sinä, joka et ole mikään välkky,
olet merkki niille. Eivät,
tarkoitan, koirat ja krokotiilit, aurinkolamput. Ei
niiden merkitys.


Rakkaus

Hellästi kuin kotka se syöksyy alas
ja pesee kaikki meidän kasvomme karkealla kielellään.
Kahlittuna kiveen, ja siinä kivessä, alasti,
kaikki kasvot.


Rakkaus II

Olet typistänyt hänen siipensä. Marmori
paljastaa hänen siipensä typistettyinä.
”Kuollut saapuessaan”,
sanot, ennen kuin hän saapuu mihinkään.
Marmori, jossa hänen siipensä ja meidän siipemme samalla tavalla kukoistavat. Loppu-
matta.


Rakkaus III

Joka kiinnittää huomiota kiven musiikkiin
jokaisen heistä kuullessa sen äänen.
Jokainen heistä huutaa, ja se on kaiku, joka kimpoaa kivestä kovaa.
Vangittuna kiveen kivestä viimeinen, kivestä viimeinen laulaa kovalla äänellään.


Rakkaus IV

Kivessä ei ole kädensijoja. Se näyttää
käytetyltä purukumilta, joka on poistettu käytöstä, koska se jätettiin. Tietenkään
sillä ei ole varaa olla olemassa.
Ilman sitä minulla ei ole varaa olla olemassa.
Mustassa kivessä.


Rakkaus V

Koskaan katsomatta häntä silmiin kertaakaan. Kaikki mytologia
sisältyy tähän kappaleeseen. Olla koskaan katsomatta häntä silmiin kertaakaan. Hänen yksinoikeutensa tulla
nähdyksi. Se on kivessä oleva Jumala,
joka hädin tuskin vastaa odotuksia.


Rakkaus VI

Huu! Haamujen läpitunkevat huudot katoavat näkyvissä
olin tullut väärään paikkaan
korkeana kuin hirviö kiven varjo lannisti meidät
ei mitään, mitä kivi kuulee.


Rakkaus VII

Ei mikään kivessä ei kuule mitään.
Kivi, tyhjä kuin teekuppi, hakee lohtua,
taivas on täynnä tähtiä:
vahakuvat Ganymedeesta, Prometheuksesta, Eroksesta
roikkuvat.


Rakkaus 8

Rakkaus hot-kasi punaset kottikärryt.


Suomentanut Tuomas Aaltonen

Voimistelutankoja - 1

maailmani on jalkapallon kokoinen
ja jumalani
suuri pilkkua lähestyvä nappulakenkä

Syystunnelmaa

… kävellä sateessa… kävellä kädet taskuissa, kaulukset pystyssä harmaita, kivisiä katukuiluja vailla määränpäätä… poiketa kahvilaan tai kapakkaan… istua yksin ikkunapöydässä… katsella ulos himmenevään iltaan… kiittää tarjoilijaa kynttilän sytyttämisestä… istua vain… katsella ulos… surumielisesti… katsella sateesta kiiltäviä katukiviä… katsella kädet taskuissa, kaulukset pystyssä käveleviä ohikulkijoita… katsella vesipisaroiden valumista ikkunalla… antaa sateen valua sydämeen… surumielisesti… katsella kynttilän liekkiä pöydällä… katsella ulos pimenevään iltaan… istua yksin… istua vain… katsella ulos sateeseen… kiittää tarjoilijaa… lähteä ulos sateeseen… kävellä kädet taskuissa, kaulukset pystyssä katuvalojen himmeässä loisteessa… kävellä yksin… kävellä kivisiä, vetisiä katuja… kävellä sateessa… surumielisesti… kävellä vain… kadota kulman taakse… kadota katukuvasta kuin varjo...

Mihin olen menossa

Mikä on minun tieni,
mihin se minua vie?
Miksi olen niin pieni,
etten matkan päätä näe?

Tankoja ilman käsiä - 1

en heijasta mitään
ja kitkerät neitsyet saavat menolipun
virtuaalivisiitille Carcassonneen

Hyylä

Oikeastaan koko Helsingin yliopisto pitäisi siirtää Sipooseen. HYY voisi tehdä tarjouksen vaikkapa siitä samaisesta rantatontista, jota Helsingin kaupunkikin havittelee. En usko, että Sipoolla olisi mitään sitä vastaan, että se saisi alueelleen Suomen suurimman ja kauneimman, sillä sellainen siitä tietysti rakennettaisiin, yliopiston. Alueelle sijoitettaisiin kaikki HY:n tiedekunnat kaikkine laitoksineen, siis myös käännöstieteen laitos, siten, että kukin tiedekunta muodostaisi oman alueellisen yksikkönsä, kaupunginosansa, jossa olisi opetus- ja tutkimustilojen lisäksi ainakin tiedekunnan kirjasto ja asunnot tiedekunnan opiskelijoille, tutkijoille, opettajille ja muulle henkilökunnalle. Alueen keskellä sijaitsisi yliopiston hallinnollinen keskus, johon myös viihde- ja vapaa-ajanpalvelut keskittyisivät. Rahoitus saataisiin myymällä HYY:n Helsingissä ja muualla sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. Eiköhän sillä rahalla yhden kaupungin rakentaisi.

Paikka olisi yliopistolle ihanteellinen, koska se sijaitsee lähellä pääkaupunkia ja vieläpä meren rannalla. Merenpinnan noususta napajäätiköiden mahdollisesti sulaessa ei ole pelkoa, koska Tanskan salmet on tarvittaessa mahdollista padota. Viittaan professori Lauri Carlsonin käännöstieteen laitoksen avajaisissa 4.9.2006 pitämään puheeseen, jossa hän väläytti, että yliopisto pitäisi siirtää Kouvolaan vedenpaisumuksen varalta.

Syntyvässä yliopistokaupungissa kaikella olisi kolme hintaa: matala opiskelijahinta, edullinen henkilökuntahinta ja korkeahko turistihinta. Turisteja varmasti riittäisi seminaarivieraista arkkitehtiopiskelijoihin.

Polttomoottoriliikenne alueella voisi olla kielletty. Joukkoliikenne voisi kulkea kiskoilla. Selvää on, että Helsingin metrorataa jatkettaisiin Hyylään, joka voisi olla uuden yliopistokaupungin nimi. Hyylä voisi kuulua nimellisesti Sipooseen, mutta olla hallinnollisesti autonominen.

Hajattelua vai ajattelua?

Ajatuksia Helsingin yliopiston rakenteellisen kehittämisen suunnitelmasta

Aluepolitiikka ei kuulu yliopiston tehtäviin. Yliopiston tehtäviin kuuluvat tutkimus ja opetus.

Tutkimuksen ja opetuksen kannalta olisi parasta, jos ne tapahtuisivat samassa paikassa ja mahdollisimman lähellä muuta tutkimusta ja opetusta.

Helsingin yliopiston toiminnan rahoittaminen ei kuulu Kouvolan kaupungin tehtäviin. Kouvolan kaupungin kannalta olisi parasta, jos Helsingin yliopisto keräisi kamansa ja painuisi Helsinkiin.

Jos Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (KyAMK) haluaa ryhtyä opettamaan kieliä, se voi tehdä niin ilman Helsingin yliopistoakin.

Jos kääntämisen ja tulkkauksen opetus siirrettäisiin Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksesta KyAMK:uun ja tutkimus Helsinkiin, mitä tapahtuisi käännöstieteen laitoksen kirjastolle? Myytäisiinkö se KyAMK:lle vai vietäisiinkö Helsinkiin ja yhdistettäisiin muiden humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen kirjastojen kanssa? Vai jätettäisiinkö Kouvolaan pieni kurssikirjasto KyAMK:n opiskelijoiden käyttöön ja vietäisiin tutkimuskirjallisuus Helsinkiin? Olisiko KyAMK:n opiskelijoilla oikeus käyttää Helsingin yliopiston kirjastoja, ja miten se käytännössä järjestettäisiin?

Kääntämisen ja tulkkauksen opetus pitäisi keskittää yhteen paikkaan (Helsinkiin) eikä hajauttaa sitä entisestään. Nykyinen tilanne, jossa opetusta ja tutkimusta on kahdella eri paikkakunnalla, on jo tarpeeksi hankala. Millaiseksi tilanne muuttuisi, jos opetus ja tutkimus tapahtuisivat lisäksi eri oppilaitoksissa?

Ajattelu on keskittymistä ongelman ratkaisemiseksi, hajattelu on ongelman jakamista useaksi eri ongelmaksi.

Sekalaisia merkintöjä

Suola pilaa viinin maun. Se on yksi hyvä syy suolasta raitistumiseen. Absolutismia en silti siinäkään asiassa kannata, sillä elimistö tarvitsee jonkin verran myös suolaa. Viiniä elimistö ei välttämättä tarvitse, mutta aivot vaativat sitä välillä ja aivot ovat elimistön hallitus, jota muiden elinten on toteltava marssimalla viinikauppaan, kun aivot niin määräävät.

Normatiivinen kielioppi rajoittaa sananvapautta. Sikäli se ei eroa normatiivisista liikennesäännöistä, jotka rajoittavat autoilun vapautta, normatiivisesta alkoholipolitiikasta, joka rajoittaa juopottelun vapautta, tai normatiivisesta kansanoikeudesta, joka rajoittaa kansan vapautta; tai normatiivisesta opintopolitiikasta, joka rajoittaa opiskelun vapautta.

Löysäkielisyys on usein merkki löysämielisyydestä: kireä mieli pitää kielenkin kireänä.

Jos kokalehtien myynti ja käyttö Suomessa laillistettaisiin, varmasti alkaisi tulla esiin kokasnobeja, jotka vertailisivat kokalehtiä samaan tapaan kuin teesnobit nykyään vertailevat teelehtiä, tai kahvisnobit kahvipapuja; onhan maassamme jo kannabissnobejakin, vaikka kannabista ei ainakaan vielä ole laillistettu.

Sarjarunossa yksittäisen runon suhde koko teokseen on samankaltainen kuin sarjakuvassa yksittäisen kuvan suhde koko sarjakuvateokseen.

Jos kääntämisen ja tulkkauksen opetus siirrettäisiin yliopistosta ammattikorkeakouluun, opetuksen ja tutkimuksen taso laskisi. AMK:sta varmaan sitten valmistuisi tradenomi-kääntäjiä idänkaupan palvelukseen, medianomi-kääntäjiä digitelevision palvelukseen ja muotoilija-kääntäjiä EU:n palvelukseen – EU:ssahan on tärkeintä, että asiakirjat on oikein muotoiltu. Muihin tehtäviin soveltuvia yleispäteviä humanisti-kääntäjiä ei koulutettaisi enää missään, ei ainakaan Helsingin yliopistossa. Se etu siitä saavutettaisiin, että AMK:sta valmistuville jokunomi-kääntäjille ei tarvitsisi maksaa yhtä paljon palkkaa kuin yliopistosta valmistuville FM-kääntäjille, eikä käännösten laadun huonontumisestakaan tarvitsisi huolestua, sillä käännöstutkimuksen loputtua ketään ei enää olisi valvomassa käännösten laatua.

Merkintöjä Kieltä terävämpään giljotiiniin

Olen lukenut Markku Envallin kirjaa Kieltä terävämpi giljotiini (WSOY 2006). Seuraavat merkinnät ovat kirjan kahteen ensimmäiseen lukuun liittyviä mietteitäni.

Uskovainen on aina oikeassa. Ainakin uskoo olevansa. Koska jonkin uskominen on sen totena pitämistä, uskovainen on oikeassa, sillä hänelle se, mitä/minkä/mihin hän uskoo, on totta. Ne jotka eivät usko ovat aina väärässä. Viisas ei tiedä, mikä on totta, vaan epäilee kaikkea, myös omaa järkeään. Viisas ottaa aina huomioon mahdollisuuden että on hullu.

Jumalan etsiminen on kuin etsisi kamelia neulansilmästä.

Alisuoriutumisen todellinen syy on välinpitämättömyys tai vaatimattomuus. Esimerkiksi opiskelijalle kurssin suorittaminen on riittävä tavoite. Kurssin suorittaminen kiitettävin arvosanoin on ylimääräinen tavoite. Ylimääräisen tavoitteen saavuttaminen vaatii ylimääräistä työtä verrattuna riittävän tavoitteen saavuttamiseen. Alisuoriutuja on siis energiansäästäjä. Uskon puute ei johda alisuoriutumiseen. Päinvastoin, joka uskoo osaavansa, ei tarvitse todistetta osaamisestaan. Joka tietää osaavansa, ei tunne tarvetta todistaa osaamistaan muille. Alisuoriutuja on usein myös introvertti, ei ekshibitionisti. Ekshibitionisti haluaa näyttää kykynsä muille. Inhibitionisti tyytyy pitämään kykynsä omana tietonaan, koska ei tarvitse toisten arvostusta omanarvontuntonsa pönkittämiseen.

Kärsimys lisää elämänhalua, taistelutahtoa, halua muutokseen. Elämä on muutosta. Ihminen, joka ei halua muutosta elämäänsä, voisi yhtä hyvin kuolla, ellei kuolema olisi niin suuri muutos ihmisen elämässä. Muistaakseni Miguel de Unamuno sanoi kirjassaan Pyhän miehen uhri jotenkin siihen tapaan, että itsemurhia ei tehdä niinkään vaikeuksien keskellä vaan elämän suvantokohdissa, silloin kun mikään ei muutu. Muutokset pitävät ihmisen kiinni elämässä.

Itsemurhataipumus saattaa johtua geeneistäkin. Minulta itsemurhageeni näyttää puuttuvan. Mitä vaikeampaa minulla on, sitä suurempi on selviytymisviettini. Joskus tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi vaikeaa ja että elämäni on sen vuoksi tylsää ja pitkäveteistä, melkein turhaa. En kuitenkaan harkitse itsemurhaa, koska uskon elämäni muuttuvan vaikeammaksi joskus tulevaisuudessa: olen optimisti.

Kaikkein tarkin käännös on tarkalleen identtinen käännettävän kanssa. Jos käännös vähänkin poikkeaa käännettävästä, se ei ole tarkka vaan enintään likimääräinen. Tarkka käännös kahden eri kielen välillä tulee yleensä kysymykseen ainoastaan kahden toisiaan hyvin lähellä olevan kielen välillä, esimerkiksi brittienglannin ja amerikanenglannin, vaikka niidenkin välillä joudutaan usein tyytymään likimääräiseen käännökseen.

Kuoleminen alkaa samalla hetkellä kuin syntyminen; syntyminen päättyy samalla hetkellä kuin kuoleminen—ei koskaan.

Eivätkö kesärutiinit ole aivan yhtä rutiininomaisia kuin talvirutiinit? Kesämökkirutiinit ainakin ovat usein suorastaan rituaalinomaisia. Esimerkiksi saunarituaali pitää suorittaa aina saman kaavan mukaan: vesi kannetaan pataan tietystä paikasta tietyllä astialla, tuli viritetään padan alle ja kiukaaseen tietyssä järjestyksessä mieluiten tietynlaisia puita käyttäen, vihta on valmistettava tietyllä tavalla tietynlaisista vihdaksista, saunomassa käydään tietyssä järjestyksessä, lauteilla istutaan tietyillä paikoilla, löylyä heitetään tietyllä tavalla, jne. Kesärutiinithan ovat jopa jähmeämpiä kuin talvirutiinit.

Kun sotilas kuolee sodassa, sanotaan eufemistisesti, että hän kaatuu, vaikka hän tosiasiassa olisi repeytynyt kappaleiksi (tuhannen pillun päreiksi) kranaatin sirpaleista tai konekiväärin luodeista tai olisi haavoituttuaan kitunut tuntikausia, jopa päiviä, tuskissaan ennen kuolemaansa. Eufemismia käytetään, koska kukaan ei enää haluaisi lähteä sotaan, jos jokainen sotakuolema kerrottaisiin niin kuin se on.

”Työtä kuoleva tekee” pitäisi kai olla ”työtä tekevä kuolee”. Ja tähän pitäisi kai laittaa hymiö.

Isä ei voi olla hyvä eikä huono. Koska jokaisella ihmisellä on vain yksi isä, sitä ei voi verrata mihinkään toiseen isään, sitä ei voi arvostella: isä on vain isä eikä sillä ole mitään arvoa.

Aforismin tarkoitus on herättää ajatus. Jos aforismi aiheuttaa uuden aforismin, se on toteuttanut tarkoituksensa maan päällä (ja voi painua unhoon). Koska aforismin tehtävänä on synnyttää uusi aforismi, sen tehtävänä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Korjauksia

Korjasin hieman A Fake Novel about the Life of Arthur Rimbaud -suomennokseni nimeä, se on nyt Väärennetty romaani Arthur Rimbaud'n elämästä. Samalla huomasin, että olin unohtanut kääntää kokonaista kaksi kappaletta teoksen ensimmäisen kirjan luvusta II. Käänsin ne ja tein muutamia muita pienempiä korjauksia, lähinnä tyyliseikkoja.

Toisin sanoen

Se saa nyt sitten olla salkoruusu, se marshmallow. Käänsin toissailtana kolmannenkin kirjan Valheellisesta romaanista ruutuvihkoon ja tänään sain naputeltua käännökseni tietokoneelle. Tietysti siihen tuli siinä vaiheessa vielä aika paljon muutoksia, niin kuin yleensäkin. Nyt aion jättää sen joksikin aikaa muhimaan ja keskittyä eilisiltana aloittamaani Runouden oppikirjan kääntämiseen.

Yestday, yesterday, yestestday - eilinen, eilisempi, eilisin.

Kouvolassa olo on kuin herran kukkarossa (tai rouvan),
mutta tori, jolla kaikki herkut ovat, on toisaalla.
Kuusaa on Kouvolan naapurissa,
mutta missä on Toisaa?
Kaikki tiet vievät Toisaalle.
Toisaalla kaikki on toisin.
Toisaalta.
Kuka on Toisi?

Vääntämistä

Olen jatkanut Spicerin kääntämistä. Valheellisesta (vai pitäisikö sen olla Erheellisestä?) romaanista Arthur Rimbaud'n elämästä on nyt käännetty 2/3 (Kirjat I ja II). Tietyt asiat olisi helpompi tehdä vanhanaikaisella kirjoituskoneella kuin nykyaikaisella tietokoneella. Esim. kahden sanan kirjoittaminen päällekkäin yhdelle riville on aika hankalaa MS Wordilla. Se onnistuu kyllä tekstikehystä käyttäen, mutta siinä on melkoinen säätäminen ennen kuin kerrossanan saa ankkuroitua oikealle paikalleen. Tulosteesta huomasin yhden tekstikehyksen jääneen vieläkin vähän vajaaksi alalaidastaan, mikä pitää muistaa korjata.

On vaikea ratkaista, tarkoittaako Spicer sanalla marshmallows 'rohtosalkoruusuja' vai 'vaahtokarkkeja'.

Uusi tulostuskiintiökausi alkoi yllättäen. Käännöstieteen laitoksen atk-heppulit olisivat saaneet ilmoittaa kiintiökauden vaihtumisesta etukäteen, sillä minulta jäi edellisen kauden kiintiöstä aika monta liuskaa käyttämättä/täyttämättä. Kyllä minulla tulostettavaa riittää.

Sadetta on viimein saatu ja ilma on silminnähtävästi ja korvinkuultavasti raikastunut. Itse olen kastunut. Sateen taukoamista odotellen istunut ja kahvia juonut. Omistan sateenvarjon, mutta en kanna sitä mukanani. Optimisti ei tarvitse sateenvarjoa; sateen varjo ei lankea hänen päällensä.

Tänään olen tehnyt, ollut tekemättä

Lähetin Spicer-suomennokseni TM:lle Tuli&Savu-lehteen. Tein siihen vielä muutamia korjauksia ennen lähetystä. Olisin ehkä voinut irrotella vielä enemmän sanaleikkien kanssa, mutta en halunnut muuttaa runojen merkitystä liiaksi alkuperäisestä.

Perustin rinnakkaisen blogin osoitteeseen http://kotkotus.blogspot.com, jossa tarkoitukseni on julkaista Käsillä olevaa työtäni sitä mukaa kuin jaksan ja viitsin tehdä sitä. Tänään julkaisemani osat olen kirjoittanut jo viime vuonna. Kyseessä on sellainen Finnegans Wake -tyyppinen kotkotus, jossa ei kyllä ole päätä eikä häntää.

Tässä sen enempää vielä ole saanut tehdyksi. Lounaaksi söin jauhelihalasagnea.

En aio allekirjoittaa adressia, jota jäsennöimäni Kouvolan Kieltenopiskelijat ry kerää Käännöstieteen laitoksen Kouvolassa säilyttämisen puolesta. Minun mielestäni laitos pitäisi siirtää Helsinkiin, koska siellä laitoksen opiskelijat pystyisivät paremmin hyödyntämään opiskeluoikeuttaan humanistisessa tiedekunnassa. Kouvolasta tulee kovin kalliiksi käydä luennoilla Helsingissä. Kouvolassa sijaitsevan asunnon pari kymppiä matalammasta vuokrasta säästynyt raha kuluu matkalippuihin. Helsingin sisäisen julkisen liikenteen liput ovat sitä paitsi halvemmat kuin Kouvolan, vaikka matkat ovat pidempiä. Jos laitos sijaitsisi Helsingissä, olisivat myös yliopiston kirjastot tehokkaammin laitoksen opiskelijoiden käytössä. Kirjoja voi toki tilata Kouvolaan Käännöstieteen laitoksen kirjastoon, mutta siinä tuhlautuu aikaa odottamiseen, ennen kuin kirjan saa käteensä. Opiskelijalle tulee myös kalliiksi käydä Helsingissä tutkimassa kokoelmia, mikä kuitenkin on tutkimuksessa välttämätöntä, aina kun ei voi tietää mitä on etsinyt ennen kuin sen on löytänyt.

Jos käännöstieteen laitoksen sijaitseminen maantieteellisesti erillään muusta tiedekunnasta olisi opiskelijoiden edun mukaista, niin kuin adressissa väitetään, sama koskisi muitakin humanistisen tiedekunnan laitoksia. Niinpä pitäisi koko Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta hajasijoittaa eri puolille Suomen maata. Jokaiseen Suomen maakuntaan sijoitettaisiin vähintään yksi humanistisen tiedekunnan laitos, kaksi isompiin maakuntiin, kuten Lappiin. Se olisi koko tiedekunnan edun mukaista, kun laitosten hajasijoituspaikkakunnat maksaisivat niiden viulut ja pianot. Kotimaanmatkailukin lisääntyisi, kun opiskelijat matkustaisivat junilla, busseilla ja lentokoneilla luennoille laitokselta toiselle. Puhumattakaan hajasijoituksen aluepoliittisesta merkityksestä.

Lisätanka Tavarakadulta

matkalla baariin
vesikokkarekuuro yllättää meidät
suojaudumme sateelta lastauslaiturin alle

Missä ne ovat nyt? (Kadonneet kirjoitukseni)

Lisäsin muutaman linkin muualla netissä julkaistuihin juttuihini. Jäykkäkouristus Esplanadilla on ensimmäinen netissä julkaistu proosateokseni, vuodelta 1999. Rihmastossa julkaistiin niihin aikoihin myös joitakin runojani, mutta ne näyttävät kadonneen sieltä olemattomiin jossakin vaiheessa. Runojani julkaistiin myös Runolehti Korpissa, mutta nekin ovat hävinneet aikojen saatossa, niin kuin myös Savon Sanomien verkkoliitteessä taannoin julkaistut runoni, joista Jouni Tossavainen kirjoitti aika hyvät arvostelut, joiden katoaminen harmittaa ehkä eniten, koska en tullut tallentaneeksi niitä mihinkään. Toimin Kouvolan Kieltenopiskelijat ry:n jäsenlehden Vääntäjän päätoimittajana kaksi peräkkäistä kautta 2001-2003, lehden numero 2/2001 on toimittamistani ainoa, joka löytyy tällä hetkellä netistä.

Kirjoitettu viime yönä

olen silta
ihmisten kulkea
valtavirran yli
tai ali
jos niin tahtovat
tai nojata kaiteeseen

Kouvolassa taas

Vietin tässä pari viikkoa "lomaa" Somerolla marjoja poimien, uiden ja saunoen. Loma on lainausmerkeissä, koska ei minulla muutenkaan ole ollut varsinaisia töitä. Runojen kääntelyä ja proseminaarin pohdiskelua vain. Samaa on tarkoitus tehdä loman jälkeenkin. Prosemman aiheena minulla on, kuinkas muuten, Spicerin runojen kääntäminen. Keskityn kaiketi sanaleikkien ja muiden yleisesti kääntymättöminä pidettyjen eikkojen kääntämisen ongelmiin. Eikka on seikka, jolla on ässä hihassa: koska ässä on hihassa se ei ole näkyvissä. Käännöstieteen laitos on taas auki kesätauon jälkeen, mikä helpottaa työskentelyä huomattavasti. Tänään olen hieman hionut Hommagea, että voin sitten lähettää sen eteenpäin.

Lounaan jälkeen kirjastossa

Lounaaksi tänään kasvissuikaleita ja kalapuikkoja. Jälkiruoaksi yksi nektariini. Oktariini on muuten kuin nektariini, mutta siinä on enemmän oktaaneja. Kohta menen johonkin kahvilaan, istun terassilla ja luen ensin iltapäivälehdet ja sitten Merkillisiä kirjoituksia, ehkä kirjoitan jotain vihkoonikin. Aikomukseni oli tänään kirjoittaa tänne joitakin antropologisia huomioitani kouvolalaisista, mutta olen liian kiltti. Ehkä jonakin toisena päivänä, jonakin huonona päivänä. Tämä on liian kaunis päivä pilattavaksi kouvolalaisilla.

Tankoja Tavarakadulla

olen tuhatööri
reteästi rahojani käyttelen
aamulla varhain yökerhosta baariin kävelen

täysikuu loistaa Tavarakadun yllä

umpipilvessä

ainoa katuvalo hehkuu huulten välissä

kadun päässä loistaa baarin ikkuna
en kaipaa iloista seuraa, en halpaa humalaa
odotan sadetta

Spicerin marsilaiset

Jack Spicerin mukaan marsilaiset marssivat sisään runoilijan huoneeseen, kun runoilija itse astuu ulos, ja ryhtyvät siirtelemään siellä olevia huonekaluja uusille paikoille. Marsilaisilla Spicer tarkoittaa inspiraation aiheuttajaa X, huoneella runoilijan muistia ja huonekaluilla hänen muistissaan olevia asioita. Marsilaiset eivät pysty tuomaan huoneeseen mukanaan mitään omaa, vaan ne voivat käyttää ainoastaan niitä tavaroita, joita huoneessa jo on. Runoilijan on itse kannettava huoneeseensa uusia tavaroita marsilaisten leikkikaluiksi saadakseen uudenlaisia inspiraatioita. Tavarat tarkoittavat kielellisiä objekteja, sanoja. Huoneesta ulos päästäkseen runoilijan on tyhjennettävä mielensä zeniläiseen tapaan.

Lähde:
Spicer, Jack 1998: The House That Jack Built: The Collected Lectures of Jack Spicer. ed. Peter Gizzi. Middletown, CT: Wesleyan University Press.

Paska kaupunki

Kouvolassa ei pääse kirjastoon viikonloppuisin, ei ainakaan heinäkuussa. Tämä ei ole ollenkaan hyvä kaupunki yliopisto-opiskelijalle, tutkijalle eikä kääntäjälle. Helsingissä sentään on joka päivä joku kirjasto auki, myös sunnuntaisin.

Vertailuja Thomasin ja Spicerin välillä

Jack Spicer inhosi Dylan Thomasin runoja, koska niissä oli liian paljon turhia, merkityksettömiä sanoja. Spicerin mukaan merkityksettömät sanat olivat yhtä hyödyttömiä kuin köysi, jota ei ollut kiinnitetty mihinkään.

Dylan Thomas oli 80 % hetero ja 20 % homo.
Jack Spicer oli 80 % homo ja 20 % marsilainen.

Molemmat tunsivat runouden kutsumuksekseen ja elivät runoilijalle välttämättömänä pitämäänsä boheemielämää, vaikka hyvin tiesivät, mihin se johtaisi. Molemmat kuolivat nelikymppisinä alkoholin liikakäytön seurauksena.

Vähän runoista ja kirjoista

Kävin äsken kirjakaupassa. Löysin sieltä alennusmyynnistä Jukka Koskelaisen suomentamia Georg Traklin (1887-1914) runoja. Valikoiman nimi on Sielun öinen siivenisku ja siinä on mukavasti myös alkuperäiset saksankieliset runot mukana.

Repussani on myös pari aikaisemmin hankkimaani kirjaa, nimittäin Paul Ferrisin Dylan Thomas: a biography ja S. Albert Kivisen Merkilliset kirjoitukset, joita vuoroin lueskelen kahviloiden terasseilla istuessani. Tosin tänään on jo sen verran koleampaa, etten taida viitsiä istua terassilla.

Tietysti repussani on myös musta nahkakantinen muistikirjani, josta julkaisin tänään yhden runon Aukea.netissä, jossa olen harvakseltaan julkaissut kirjoituksiani jo usean vuoden ajan. Pitäisi joskus koota runoistani jonkinmoinen kirjanen, mutta työn suuruus pelottaa. Minulla on liikaa käsikirjoituksia, pitäisi varmaan polttaa niistä paskimpia.

Huonosti nukkunut

En nukkunut yhtään viime yönä. Vasta aamupäivällä nukahdin pariksi tunniksi. Naapurini kolisteli ja lauleskeli koko yön. Ehkä minun pitäisi antaa hänelle YSTÄVÄLLINEN HUOMAUTUS, jota hän ei voisi jättää NOTEERAAMATTA. Ymmärtäisiköhän hän vihjeen, jos löytäisi polkupyörän ohjaustangon sängystään? Ehkä viesti menisi kuitenkin paremmin perille, jos etsisin jostakin jonkun laulutunteja antavan henkilön ilmoituksen ja teippaisin sen hänen oveensa.

Ymmärrän kyllä naapuriani, sillä itsellänikin oli nuorempana tapana valvoa öitä, etenkin kesäisin; mutta en minä sentään laulanut, jos joku oli kuulemassa.

Useimmilla väärinymmärretyillä neroilla on yksi yhteinen ongelma: ainoa ihminen, joka ei ymmärrä häntä, on hän itse.

Käännän Spiceria

Olen suomentamassa kalifornialaisen runoilijan Jack Spicer (1925-1965) teoksia. Olen saanut valmiiksi käännöksen kokoelman The Heads of the Town Up to the Aether (1962) ensimmäisestä osasta Hommage Creeleylle / Selityksiä. Laitan tähän esimerkin vuoksi pari kääntämääni runoa ilman selityksiä:

Taika

Outoa, söin sanoja päivälliseksi
oudompaa, söin sanoja päivälliseksi
oudompaa, outoa, uskotko minua?

Todella, söin sydämesi illalliseksi
totuus on syönyt sydämesi illaliseksi
totuus todella tuottaa sinulle tuskaa.

Poltin sen luut
ja sen kirjaimet
ja sen numerot
jotka menevät 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7
ja niin edelleen.

Oudompaa, söin luita lounaaksi
oudompaa, söin luita lounaaksi
oudompaa, oudompaa, outoa, uskoitko minua?

Dillinger

Ihmisäänet työntävät enkelit
aika kauas. Kulkuset
helkkyvät kaukana
niin kuin emme olisi koskaan nähneet lunta.
Rukoilla maailmankaikkeuden olennon oikeuden puolesta,
solmun, jonka avaa jokin muu kuin meidän kätemme
me, haamut, rakastavaiset, ja runon satunnaiset muukalaiset.
Minä, haamu sanoo.

Tällä hetkellä minulla on käännöstyön alla saman kokoelman toinen osa Valheellinen romaani Arthur Rimbaud'n elämästä.

Syd Barrett 6.1.1946 - 7.7.2006

Syd Barrett on kuollut. Kuuntelin eilen hänen musiikiaan levyiltä The Madcap Laughs ja The Piper at the Gates of Dawn. Illan päätteeksi kuuntelin Pink Floydin levyn Wish You Were Here. Liekö sattumaa, mutta luin eilen Robert Rankinin kirjasta The Brightonomicon kohdan, jossa mainittiin joku kulmakarvaton kaljupää. Aluksi hän loisti kuin aurinko, mutta lopuksi hänestä loisti vain kalju, ja nyt hän loistaa poissaolollaan.

Aloitus

Ainakin aluksi, ennen kuin saan hankittua kotiin tietokoneen ja nettiyhteyden, tämä toimii niin, että siirtelen tänne tilaisuuden tullen kirjoituksia vihkoistani ja muistikirjoistani. Tarkoitus olisi pitää jonkinmoista päiväkirjaa käännös- ja kirjoitusprojekteistani sekä kommentoida lukemiani kirjoja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Varausaikani kirjaston tietokoneelle alkaa lähestyä loppuaan, joten lopetan tällä kertaa tähän.