Merkintöjä Kieltä terävämpään giljotiiniin

Olen lukenut Markku Envallin kirjaa Kieltä terävämpi giljotiini (WSOY 2006). Seuraavat merkinnät ovat kirjan kahteen ensimmäiseen lukuun liittyviä mietteitäni.

Uskovainen on aina oikeassa. Ainakin uskoo olevansa. Koska jonkin uskominen on sen totena pitämistä, uskovainen on oikeassa, sillä hänelle se, mitä/minkä/mihin hän uskoo, on totta. Ne jotka eivät usko ovat aina väärässä. Viisas ei tiedä, mikä on totta, vaan epäilee kaikkea, myös omaa järkeään. Viisas ottaa aina huomioon mahdollisuuden että on hullu.

Jumalan etsiminen on kuin etsisi kamelia neulansilmästä.

Alisuoriutumisen todellinen syy on välinpitämättömyys tai vaatimattomuus. Esimerkiksi opiskelijalle kurssin suorittaminen on riittävä tavoite. Kurssin suorittaminen kiitettävin arvosanoin on ylimääräinen tavoite. Ylimääräisen tavoitteen saavuttaminen vaatii ylimääräistä työtä verrattuna riittävän tavoitteen saavuttamiseen. Alisuoriutuja on siis energiansäästäjä. Uskon puute ei johda alisuoriutumiseen. Päinvastoin, joka uskoo osaavansa, ei tarvitse todistetta osaamisestaan. Joka tietää osaavansa, ei tunne tarvetta todistaa osaamistaan muille. Alisuoriutuja on usein myös introvertti, ei ekshibitionisti. Ekshibitionisti haluaa näyttää kykynsä muille. Inhibitionisti tyytyy pitämään kykynsä omana tietonaan, koska ei tarvitse toisten arvostusta omanarvontuntonsa pönkittämiseen.

Kärsimys lisää elämänhalua, taistelutahtoa, halua muutokseen. Elämä on muutosta. Ihminen, joka ei halua muutosta elämäänsä, voisi yhtä hyvin kuolla, ellei kuolema olisi niin suuri muutos ihmisen elämässä. Muistaakseni Miguel de Unamuno sanoi kirjassaan Pyhän miehen uhri jotenkin siihen tapaan, että itsemurhia ei tehdä niinkään vaikeuksien keskellä vaan elämän suvantokohdissa, silloin kun mikään ei muutu. Muutokset pitävät ihmisen kiinni elämässä.

Itsemurhataipumus saattaa johtua geeneistäkin. Minulta itsemurhageeni näyttää puuttuvan. Mitä vaikeampaa minulla on, sitä suurempi on selviytymisviettini. Joskus tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi vaikeaa ja että elämäni on sen vuoksi tylsää ja pitkäveteistä, melkein turhaa. En kuitenkaan harkitse itsemurhaa, koska uskon elämäni muuttuvan vaikeammaksi joskus tulevaisuudessa: olen optimisti.

Kaikkein tarkin käännös on tarkalleen identtinen käännettävän kanssa. Jos käännös vähänkin poikkeaa käännettävästä, se ei ole tarkka vaan enintään likimääräinen. Tarkka käännös kahden eri kielen välillä tulee yleensä kysymykseen ainoastaan kahden toisiaan hyvin lähellä olevan kielen välillä, esimerkiksi brittienglannin ja amerikanenglannin, vaikka niidenkin välillä joudutaan usein tyytymään likimääräiseen käännökseen.

Kuoleminen alkaa samalla hetkellä kuin syntyminen; syntyminen päättyy samalla hetkellä kuin kuoleminen—ei koskaan.

Eivätkö kesärutiinit ole aivan yhtä rutiininomaisia kuin talvirutiinit? Kesämökkirutiinit ainakin ovat usein suorastaan rituaalinomaisia. Esimerkiksi saunarituaali pitää suorittaa aina saman kaavan mukaan: vesi kannetaan pataan tietystä paikasta tietyllä astialla, tuli viritetään padan alle ja kiukaaseen tietyssä järjestyksessä mieluiten tietynlaisia puita käyttäen, vihta on valmistettava tietyllä tavalla tietynlaisista vihdaksista, saunomassa käydään tietyssä järjestyksessä, lauteilla istutaan tietyillä paikoilla, löylyä heitetään tietyllä tavalla, jne. Kesärutiinithan ovat jopa jähmeämpiä kuin talvirutiinit.

Kun sotilas kuolee sodassa, sanotaan eufemistisesti, että hän kaatuu, vaikka hän tosiasiassa olisi repeytynyt kappaleiksi (tuhannen pillun päreiksi) kranaatin sirpaleista tai konekiväärin luodeista tai olisi haavoituttuaan kitunut tuntikausia, jopa päiviä, tuskissaan ennen kuolemaansa. Eufemismia käytetään, koska kukaan ei enää haluaisi lähteä sotaan, jos jokainen sotakuolema kerrottaisiin niin kuin se on.

”Työtä kuoleva tekee” pitäisi kai olla ”työtä tekevä kuolee”. Ja tähän pitäisi kai laittaa hymiö.

Isä ei voi olla hyvä eikä huono. Koska jokaisella ihmisellä on vain yksi isä, sitä ei voi verrata mihinkään toiseen isään, sitä ei voi arvostella: isä on vain isä eikä sillä ole mitään arvoa.

Aforismin tarkoitus on herättää ajatus. Jos aforismi aiheuttaa uuden aforismin, se on toteuttanut tarkoituksensa maan päällä (ja voi painua unhoon). Koska aforismin tehtävänä on synnyttää uusi aforismi, sen tehtävänä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Korjauksia

Korjasin hieman A Fake Novel about the Life of Arthur Rimbaud -suomennokseni nimeä, se on nyt Väärennetty romaani Arthur Rimbaud'n elämästä. Samalla huomasin, että olin unohtanut kääntää kokonaista kaksi kappaletta teoksen ensimmäisen kirjan luvusta II. Käänsin ne ja tein muutamia muita pienempiä korjauksia, lähinnä tyyliseikkoja.

Toisin sanoen

Se saa nyt sitten olla salkoruusu, se marshmallow. Käänsin toissailtana kolmannenkin kirjan Valheellisesta romaanista ruutuvihkoon ja tänään sain naputeltua käännökseni tietokoneelle. Tietysti siihen tuli siinä vaiheessa vielä aika paljon muutoksia, niin kuin yleensäkin. Nyt aion jättää sen joksikin aikaa muhimaan ja keskittyä eilisiltana aloittamaani Runouden oppikirjan kääntämiseen.

Yestday, yesterday, yestestday - eilinen, eilisempi, eilisin.

Kouvolassa olo on kuin herran kukkarossa (tai rouvan),
mutta tori, jolla kaikki herkut ovat, on toisaalla.
Kuusaa on Kouvolan naapurissa,
mutta missä on Toisaa?
Kaikki tiet vievät Toisaalle.
Toisaalla kaikki on toisin.
Toisaalta.
Kuka on Toisi?

Vääntämistä

Olen jatkanut Spicerin kääntämistä. Valheellisesta (vai pitäisikö sen olla Erheellisestä?) romaanista Arthur Rimbaud'n elämästä on nyt käännetty 2/3 (Kirjat I ja II). Tietyt asiat olisi helpompi tehdä vanhanaikaisella kirjoituskoneella kuin nykyaikaisella tietokoneella. Esim. kahden sanan kirjoittaminen päällekkäin yhdelle riville on aika hankalaa MS Wordilla. Se onnistuu kyllä tekstikehystä käyttäen, mutta siinä on melkoinen säätäminen ennen kuin kerrossanan saa ankkuroitua oikealle paikalleen. Tulosteesta huomasin yhden tekstikehyksen jääneen vieläkin vähän vajaaksi alalaidastaan, mikä pitää muistaa korjata.

On vaikea ratkaista, tarkoittaako Spicer sanalla marshmallows 'rohtosalkoruusuja' vai 'vaahtokarkkeja'.

Uusi tulostuskiintiökausi alkoi yllättäen. Käännöstieteen laitoksen atk-heppulit olisivat saaneet ilmoittaa kiintiökauden vaihtumisesta etukäteen, sillä minulta jäi edellisen kauden kiintiöstä aika monta liuskaa käyttämättä/täyttämättä. Kyllä minulla tulostettavaa riittää.

Sadetta on viimein saatu ja ilma on silminnähtävästi ja korvinkuultavasti raikastunut. Itse olen kastunut. Sateen taukoamista odotellen istunut ja kahvia juonut. Omistan sateenvarjon, mutta en kanna sitä mukanani. Optimisti ei tarvitse sateenvarjoa; sateen varjo ei lankea hänen päällensä.

Tänään olen tehnyt, ollut tekemättä

Lähetin Spicer-suomennokseni TM:lle Tuli&Savu-lehteen. Tein siihen vielä muutamia korjauksia ennen lähetystä. Olisin ehkä voinut irrotella vielä enemmän sanaleikkien kanssa, mutta en halunnut muuttaa runojen merkitystä liiaksi alkuperäisestä.

Perustin rinnakkaisen blogin osoitteeseen http://kotkotus.blogspot.com, jossa tarkoitukseni on julkaista Käsillä olevaa työtäni sitä mukaa kuin jaksan ja viitsin tehdä sitä. Tänään julkaisemani osat olen kirjoittanut jo viime vuonna. Kyseessä on sellainen Finnegans Wake -tyyppinen kotkotus, jossa ei kyllä ole päätä eikä häntää.

Tässä sen enempää vielä ole saanut tehdyksi. Lounaaksi söin jauhelihalasagnea.

En aio allekirjoittaa adressia, jota jäsennöimäni Kouvolan Kieltenopiskelijat ry kerää Käännöstieteen laitoksen Kouvolassa säilyttämisen puolesta. Minun mielestäni laitos pitäisi siirtää Helsinkiin, koska siellä laitoksen opiskelijat pystyisivät paremmin hyödyntämään opiskeluoikeuttaan humanistisessa tiedekunnassa. Kouvolasta tulee kovin kalliiksi käydä luennoilla Helsingissä. Kouvolassa sijaitsevan asunnon pari kymppiä matalammasta vuokrasta säästynyt raha kuluu matkalippuihin. Helsingin sisäisen julkisen liikenteen liput ovat sitä paitsi halvemmat kuin Kouvolan, vaikka matkat ovat pidempiä. Jos laitos sijaitsisi Helsingissä, olisivat myös yliopiston kirjastot tehokkaammin laitoksen opiskelijoiden käytössä. Kirjoja voi toki tilata Kouvolaan Käännöstieteen laitoksen kirjastoon, mutta siinä tuhlautuu aikaa odottamiseen, ennen kuin kirjan saa käteensä. Opiskelijalle tulee myös kalliiksi käydä Helsingissä tutkimassa kokoelmia, mikä kuitenkin on tutkimuksessa välttämätöntä, aina kun ei voi tietää mitä on etsinyt ennen kuin sen on löytänyt.

Jos käännöstieteen laitoksen sijaitseminen maantieteellisesti erillään muusta tiedekunnasta olisi opiskelijoiden edun mukaista, niin kuin adressissa väitetään, sama koskisi muitakin humanistisen tiedekunnan laitoksia. Niinpä pitäisi koko Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta hajasijoittaa eri puolille Suomen maata. Jokaiseen Suomen maakuntaan sijoitettaisiin vähintään yksi humanistisen tiedekunnan laitos, kaksi isompiin maakuntiin, kuten Lappiin. Se olisi koko tiedekunnan edun mukaista, kun laitosten hajasijoituspaikkakunnat maksaisivat niiden viulut ja pianot. Kotimaanmatkailukin lisääntyisi, kun opiskelijat matkustaisivat junilla, busseilla ja lentokoneilla luennoille laitokselta toiselle. Puhumattakaan hajasijoituksen aluepoliittisesta merkityksestä.

Lisätanka Tavarakadulta

matkalla baariin
vesikokkarekuuro yllättää meidät
suojaudumme sateelta lastauslaiturin alle

Missä ne ovat nyt? (Kadonneet kirjoitukseni)

Lisäsin muutaman linkin muualla netissä julkaistuihin juttuihini. Jäykkäkouristus Esplanadilla on ensimmäinen netissä julkaistu proosateokseni, vuodelta 1999. Rihmastossa julkaistiin niihin aikoihin myös joitakin runojani, mutta ne näyttävät kadonneen sieltä olemattomiin jossakin vaiheessa. Runojani julkaistiin myös Runolehti Korpissa, mutta nekin ovat hävinneet aikojen saatossa, niin kuin myös Savon Sanomien verkkoliitteessä taannoin julkaistut runoni, joista Jouni Tossavainen kirjoitti aika hyvät arvostelut, joiden katoaminen harmittaa ehkä eniten, koska en tullut tallentaneeksi niitä mihinkään. Toimin Kouvolan Kieltenopiskelijat ry:n jäsenlehden Vääntäjän päätoimittajana kaksi peräkkäistä kautta 2001-2003, lehden numero 2/2001 on toimittamistani ainoa, joka löytyy tällä hetkellä netistä.

Kirjoitettu viime yönä

olen silta
ihmisten kulkea
valtavirran yli
tai ali
jos niin tahtovat
tai nojata kaiteeseen

Kouvolassa taas

Vietin tässä pari viikkoa "lomaa" Somerolla marjoja poimien, uiden ja saunoen. Loma on lainausmerkeissä, koska ei minulla muutenkaan ole ollut varsinaisia töitä. Runojen kääntelyä ja proseminaarin pohdiskelua vain. Samaa on tarkoitus tehdä loman jälkeenkin. Prosemman aiheena minulla on, kuinkas muuten, Spicerin runojen kääntäminen. Keskityn kaiketi sanaleikkien ja muiden yleisesti kääntymättöminä pidettyjen eikkojen kääntämisen ongelmiin. Eikka on seikka, jolla on ässä hihassa: koska ässä on hihassa se ei ole näkyvissä. Käännöstieteen laitos on taas auki kesätauon jälkeen, mikä helpottaa työskentelyä huomattavasti. Tänään olen hieman hionut Hommagea, että voin sitten lähettää sen eteenpäin.