Hyylä

Oikeastaan koko Helsingin yliopisto pitäisi siirtää Sipooseen. HYY voisi tehdä tarjouksen vaikkapa siitä samaisesta rantatontista, jota Helsingin kaupunkikin havittelee. En usko, että Sipoolla olisi mitään sitä vastaan, että se saisi alueelleen Suomen suurimman ja kauneimman, sillä sellainen siitä tietysti rakennettaisiin, yliopiston. Alueelle sijoitettaisiin kaikki HY:n tiedekunnat kaikkine laitoksineen, siis myös käännöstieteen laitos, siten, että kukin tiedekunta muodostaisi oman alueellisen yksikkönsä, kaupunginosansa, jossa olisi opetus- ja tutkimustilojen lisäksi ainakin tiedekunnan kirjasto ja asunnot tiedekunnan opiskelijoille, tutkijoille, opettajille ja muulle henkilökunnalle. Alueen keskellä sijaitsisi yliopiston hallinnollinen keskus, johon myös viihde- ja vapaa-ajanpalvelut keskittyisivät. Rahoitus saataisiin myymällä HYY:n Helsingissä ja muualla sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. Eiköhän sillä rahalla yhden kaupungin rakentaisi.

Paikka olisi yliopistolle ihanteellinen, koska se sijaitsee lähellä pääkaupunkia ja vieläpä meren rannalla. Merenpinnan noususta napajäätiköiden mahdollisesti sulaessa ei ole pelkoa, koska Tanskan salmet on tarvittaessa mahdollista padota. Viittaan professori Lauri Carlsonin käännöstieteen laitoksen avajaisissa 4.9.2006 pitämään puheeseen, jossa hän väläytti, että yliopisto pitäisi siirtää Kouvolaan vedenpaisumuksen varalta.

Syntyvässä yliopistokaupungissa kaikella olisi kolme hintaa: matala opiskelijahinta, edullinen henkilökuntahinta ja korkeahko turistihinta. Turisteja varmasti riittäisi seminaarivieraista arkkitehtiopiskelijoihin.

Polttomoottoriliikenne alueella voisi olla kielletty. Joukkoliikenne voisi kulkea kiskoilla. Selvää on, että Helsingin metrorataa jatkettaisiin Hyylään, joka voisi olla uuden yliopistokaupungin nimi. Hyylä voisi kuulua nimellisesti Sipooseen, mutta olla hallinnollisesti autonominen.

Hajattelua vai ajattelua?

Ajatuksia Helsingin yliopiston rakenteellisen kehittämisen suunnitelmasta

Aluepolitiikka ei kuulu yliopiston tehtäviin. Yliopiston tehtäviin kuuluvat tutkimus ja opetus.

Tutkimuksen ja opetuksen kannalta olisi parasta, jos ne tapahtuisivat samassa paikassa ja mahdollisimman lähellä muuta tutkimusta ja opetusta.

Helsingin yliopiston toiminnan rahoittaminen ei kuulu Kouvolan kaupungin tehtäviin. Kouvolan kaupungin kannalta olisi parasta, jos Helsingin yliopisto keräisi kamansa ja painuisi Helsinkiin.

Jos Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (KyAMK) haluaa ryhtyä opettamaan kieliä, se voi tehdä niin ilman Helsingin yliopistoakin.

Jos kääntämisen ja tulkkauksen opetus siirrettäisiin Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksesta KyAMK:uun ja tutkimus Helsinkiin, mitä tapahtuisi käännöstieteen laitoksen kirjastolle? Myytäisiinkö se KyAMK:lle vai vietäisiinkö Helsinkiin ja yhdistettäisiin muiden humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen kirjastojen kanssa? Vai jätettäisiinkö Kouvolaan pieni kurssikirjasto KyAMK:n opiskelijoiden käyttöön ja vietäisiin tutkimuskirjallisuus Helsinkiin? Olisiko KyAMK:n opiskelijoilla oikeus käyttää Helsingin yliopiston kirjastoja, ja miten se käytännössä järjestettäisiin?

Kääntämisen ja tulkkauksen opetus pitäisi keskittää yhteen paikkaan (Helsinkiin) eikä hajauttaa sitä entisestään. Nykyinen tilanne, jossa opetusta ja tutkimusta on kahdella eri paikkakunnalla, on jo tarpeeksi hankala. Millaiseksi tilanne muuttuisi, jos opetus ja tutkimus tapahtuisivat lisäksi eri oppilaitoksissa?

Ajattelu on keskittymistä ongelman ratkaisemiseksi, hajattelu on ongelman jakamista useaksi eri ongelmaksi.

Sekalaisia merkintöjä

Suola pilaa viinin maun. Se on yksi hyvä syy suolasta raitistumiseen. Absolutismia en silti siinäkään asiassa kannata, sillä elimistö tarvitsee jonkin verran myös suolaa. Viiniä elimistö ei välttämättä tarvitse, mutta aivot vaativat sitä välillä ja aivot ovat elimistön hallitus, jota muiden elinten on toteltava marssimalla viinikauppaan, kun aivot niin määräävät.

Normatiivinen kielioppi rajoittaa sananvapautta. Sikäli se ei eroa normatiivisista liikennesäännöistä, jotka rajoittavat autoilun vapautta, normatiivisesta alkoholipolitiikasta, joka rajoittaa juopottelun vapautta, tai normatiivisesta kansanoikeudesta, joka rajoittaa kansan vapautta; tai normatiivisesta opintopolitiikasta, joka rajoittaa opiskelun vapautta.

Löysäkielisyys on usein merkki löysämielisyydestä: kireä mieli pitää kielenkin kireänä.

Jos kokalehtien myynti ja käyttö Suomessa laillistettaisiin, varmasti alkaisi tulla esiin kokasnobeja, jotka vertailisivat kokalehtiä samaan tapaan kuin teesnobit nykyään vertailevat teelehtiä, tai kahvisnobit kahvipapuja; onhan maassamme jo kannabissnobejakin, vaikka kannabista ei ainakaan vielä ole laillistettu.

Sarjarunossa yksittäisen runon suhde koko teokseen on samankaltainen kuin sarjakuvassa yksittäisen kuvan suhde koko sarjakuvateokseen.

Jos kääntämisen ja tulkkauksen opetus siirrettäisiin yliopistosta ammattikorkeakouluun, opetuksen ja tutkimuksen taso laskisi. AMK:sta varmaan sitten valmistuisi tradenomi-kääntäjiä idänkaupan palvelukseen, medianomi-kääntäjiä digitelevision palvelukseen ja muotoilija-kääntäjiä EU:n palvelukseen – EU:ssahan on tärkeintä, että asiakirjat on oikein muotoiltu. Muihin tehtäviin soveltuvia yleispäteviä humanisti-kääntäjiä ei koulutettaisi enää missään, ei ainakaan Helsingin yliopistossa. Se etu siitä saavutettaisiin, että AMK:sta valmistuville jokunomi-kääntäjille ei tarvitsisi maksaa yhtä paljon palkkaa kuin yliopistosta valmistuville FM-kääntäjille, eikä käännösten laadun huonontumisestakaan tarvitsisi huolestua, sillä käännöstutkimuksen loputtua ketään ei enää olisi valvomassa käännösten laatua.