Ulkoperäinen käsikirjoitus

Naamat.
Kesken juhlapuheen poistuttava
tyhjentämään rakko ja vatsa
ylimääräisistä myrkyistä.

Kasvojen pesun jälkeen
palattava
tylsien narsistien pöytään
pitkästymään
pinnallisten älykääpiöiden
intelligentsian
populistifilosofiseen joukkoon.

Naamat,
joiden piparkakkukielet
nuolevat toistensa perseitä,
joiden Beaujolais Nouveaun
sinistämät suupielet
tihkuvat salivaa
ja jalokivin koristellut hampaat
tirskuvat silavaa
irlantilaisesta joulukinkusta.

Kasvot
peilissä eivät ole tutut,
eivätkä kaakelit
vessan seinässä
puhu minun kirjoittamaani asiaa.

Naamat,
on taas vedettävä
lärvit.

Mirru (Kenneth Patchen)

Hiivin hänen uneensa
ja hän oli pieni tyttö
joka kuunteli isänsä lumenluontia
jalkakäytävältä heidän kotinsa edustalla
ja se sekoittui ihanasti
sunnuntaiaamun sarjakuvasivuihin
ja mustiin happamanystävällisiin kollikissoihin
jotka tuoksuivat Uudelta Englannilta ja
suomalaiselta leivältä, mutta suomalaiset puhuvat liian pitkään
ja pikkutytöt väsyvät ja isä huutaa
nukahdan ennen sinua
ja hetken kuluttua huutaa uudestaan
etkö nuku vielä? ja kun sanot en
hän lisää voitonriemuisena
sanoinhan että voittaisin minä nukun jo
ja jättää sinut miettimään sitä
ja myöhemmin kun tyttö on melkein ”aikuinen”
ja istuu äitinsä kanssa lämpimässä keittiössä
lukemassa jännityskertomuksia ja isä kysyy
aiotteko te kaksi valvoa koko yön?
ja tytön äiti vakuuttaa isälle että
heti kun luku on lopussa
me lopetamme, mutta jostain syystä niin ei käynyt
ja hän piteli kiemurtelevaa kukkasilmäistä pikku kania
ja odotti joulupukkia etuoven luona
kun lumi tuiskusi niin kauniisti pihanurmelle
niin kuin valkoinen kuningatar kauniissa mekossa.

Suomennosluonnos Tuomas Aaltonen

Hieman heraldiikkaa

Kouvolan uusi vaakuna on valittu. Muuten hyvä, mutta aaltokoroisen tyviön sijaan alennettu aaltokoroinen hirsi voisi olla parempi, koska kuvaisi paremmin jokea. Tyviö tuo pikemmin mieleen meren. Ehkä se kuvaakin uuden Kouvolan kultaisen rattaan uppoamista tulvivaan Kymijokeen. Hopeinen tyviö myös tuppaa ikävästi katoamaan mustavalkoisena valkoisella paperilla. Hirren alle jäävä musta kilvenkärki erottuisi paremmin. Nykyaika asettaa tunnuskuvioille tiettyjä vaatimuksia, joista perinteisessä heraldiikassa ei tarvinnut välittää.

Kultaisen rattaan kuusi puolaa viittaavat kuuteen yhdistyvään kuntaan, mutta mistä niiden liljakärjet tulevat? Vaakunan heraldinen selitys ja kilpailutyöhön liittyneet aiheperustelut auttavat tulkintaa: ”Mustalla kilvellä hopeinen aaltokoroinen tyviö ja kultainen liljapäinen, kuusipuolainen sideruusuke.” Ahaa, kuvio ei siis olekaan ratas. ”Vaakunan värit viittaavat Kymenlaakson maakuntaväreihin, aaltokoroinen tyviö teemaan Kymijoen kaupunki ja kuusipuolainen sideruusuke kuuden kunnan liittoon sekä liljat puolien päissä Kymenlaakson nimikkokukkaan iirikseen.” Heraldisen liljan (ranskaksi fleur-de-lis) alkuperäisestä viittaavuudesta iirikseen (tai kurjenmiekkaan) liljan sijaan esiintyy kyllä erimielisyyttä, mutta itse hyväksyn molemmat näkemykset.

Kuusipuolainen sideruusuke on melko harvinainen, yleensä sideruusukkeessa (ranskaksi rais d’escarboucle) on kahdeksan puolaa, mutta myös kaksitoistapuolaisia tunnetaan. Ehkä kuusipuolaisuus tässä tapauksessa johtuukin siitä, että Kymijokeen uppoava uusi Kouvola on niin köyhä, että sillä on varaa vain kuuteen puolaan. Alkujaan sideruusuke oli kilpeä vahvistava koristeltu metallilistoitus. Liljapäätteet ovat sideruusukkeessa hyvin yleiset, kenties kaikkein yleisimmät, mihin viittaavat kuvion saksankieliset nimitykset Lilienhaspel ja Lilienzepterstern. Rinnakkainen nimitys Glevenrad johtunee liljapäätteiden tulkitsemisesta kirveiksi.

Kaiken kaikkiaan Kouvolan uusi vaakuna on varsin hieno, arvokas (paljon kultaa ja hopeaa) ja perinteinen. Kuvio on yksinkertaisuudessaan helppo muistaa ja tunnistaa. Se symboloi hyvin kaupungin sijaintia ja historiaa, joka tosin realisoituu vasta kuukauden kuluttua kuntaliitoksen astuessa voimaan. Vaakunan suunnittelija Tapani Talari on tehnyt hyvän työn, joka sijoittuu hyvin Suomen kunnanvaakunoiden monenkirjavaan joukkoon. Lopullinen arvosana: ei paskempi vaakuna.