Hiivin hänen uneensa
ja hän oli pieni tyttö
joka kuunteli isänsä lumenluontia
jalkakäytävältä heidän kotinsa edustalla
ja se sekoittui ihanasti
sunnuntaiaamun sarjakuvasivuihin
ja mustiin happamanystävällisiin kollikissoihin
jotka tuoksuivat Uudelta Englannilta ja
suomalaiselta leivältä, mutta suomalaiset puhuvat liian pitkään
ja pikkutytöt väsyvät ja isä huutaa
nukahdan ennen sinua
ja hetken kuluttua huutaa uudestaan
etkö nuku vielä? ja kun sanot en
hän lisää voitonriemuisena
sanoinhan että voittaisin minä nukun jo
ja jättää sinut miettimään sitä
ja myöhemmin kun tyttö on melkein ”aikuinen”
ja istuu äitinsä kanssa lämpimässä keittiössä
lukemassa jännityskertomuksia ja isä kysyy
aiotteko te kaksi valvoa koko yön?
ja tytön äiti vakuuttaa isälle että
heti kun luku on lopussa
me lopetamme, mutta jostain syystä niin ei käynyt
ja hän piteli kiemurtelevaa kukkasilmäistä pikku kania
ja odotti joulupukkia etuoven luona
kun lumi tuiskusi niin kauniisti pihanurmelle
niin kuin valkoinen kuningatar kauniissa mekossa.
Suomennosluonnos Tuomas Aaltonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti