Merkintöjä Kieltä terävämpään giljotiiniin

Olen lukenut Markku Envallin kirjaa Kieltä terävämpi giljotiini (WSOY 2006). Seuraavat merkinnät ovat kirjan kahteen ensimmäiseen lukuun liittyviä mietteitäni.

Uskovainen on aina oikeassa. Ainakin uskoo olevansa. Koska jonkin uskominen on sen totena pitämistä, uskovainen on oikeassa, sillä hänelle se, mitä/minkä/mihin hän uskoo, on totta. Ne jotka eivät usko ovat aina väärässä. Viisas ei tiedä, mikä on totta, vaan epäilee kaikkea, myös omaa järkeään. Viisas ottaa aina huomioon mahdollisuuden että on hullu.

Jumalan etsiminen on kuin etsisi kamelia neulansilmästä.

Alisuoriutumisen todellinen syy on välinpitämättömyys tai vaatimattomuus. Esimerkiksi opiskelijalle kurssin suorittaminen on riittävä tavoite. Kurssin suorittaminen kiitettävin arvosanoin on ylimääräinen tavoite. Ylimääräisen tavoitteen saavuttaminen vaatii ylimääräistä työtä verrattuna riittävän tavoitteen saavuttamiseen. Alisuoriutuja on siis energiansäästäjä. Uskon puute ei johda alisuoriutumiseen. Päinvastoin, joka uskoo osaavansa, ei tarvitse todistetta osaamisestaan. Joka tietää osaavansa, ei tunne tarvetta todistaa osaamistaan muille. Alisuoriutuja on usein myös introvertti, ei ekshibitionisti. Ekshibitionisti haluaa näyttää kykynsä muille. Inhibitionisti tyytyy pitämään kykynsä omana tietonaan, koska ei tarvitse toisten arvostusta omanarvontuntonsa pönkittämiseen.

Kärsimys lisää elämänhalua, taistelutahtoa, halua muutokseen. Elämä on muutosta. Ihminen, joka ei halua muutosta elämäänsä, voisi yhtä hyvin kuolla, ellei kuolema olisi niin suuri muutos ihmisen elämässä. Muistaakseni Miguel de Unamuno sanoi kirjassaan Pyhän miehen uhri jotenkin siihen tapaan, että itsemurhia ei tehdä niinkään vaikeuksien keskellä vaan elämän suvantokohdissa, silloin kun mikään ei muutu. Muutokset pitävät ihmisen kiinni elämässä.

Itsemurhataipumus saattaa johtua geeneistäkin. Minulta itsemurhageeni näyttää puuttuvan. Mitä vaikeampaa minulla on, sitä suurempi on selviytymisviettini. Joskus tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi vaikeaa ja että elämäni on sen vuoksi tylsää ja pitkäveteistä, melkein turhaa. En kuitenkaan harkitse itsemurhaa, koska uskon elämäni muuttuvan vaikeammaksi joskus tulevaisuudessa: olen optimisti.

Kaikkein tarkin käännös on tarkalleen identtinen käännettävän kanssa. Jos käännös vähänkin poikkeaa käännettävästä, se ei ole tarkka vaan enintään likimääräinen. Tarkka käännös kahden eri kielen välillä tulee yleensä kysymykseen ainoastaan kahden toisiaan hyvin lähellä olevan kielen välillä, esimerkiksi brittienglannin ja amerikanenglannin, vaikka niidenkin välillä joudutaan usein tyytymään likimääräiseen käännökseen.

Kuoleminen alkaa samalla hetkellä kuin syntyminen; syntyminen päättyy samalla hetkellä kuin kuoleminen—ei koskaan.

Eivätkö kesärutiinit ole aivan yhtä rutiininomaisia kuin talvirutiinit? Kesämökkirutiinit ainakin ovat usein suorastaan rituaalinomaisia. Esimerkiksi saunarituaali pitää suorittaa aina saman kaavan mukaan: vesi kannetaan pataan tietystä paikasta tietyllä astialla, tuli viritetään padan alle ja kiukaaseen tietyssä järjestyksessä mieluiten tietynlaisia puita käyttäen, vihta on valmistettava tietyllä tavalla tietynlaisista vihdaksista, saunomassa käydään tietyssä järjestyksessä, lauteilla istutaan tietyillä paikoilla, löylyä heitetään tietyllä tavalla, jne. Kesärutiinithan ovat jopa jähmeämpiä kuin talvirutiinit.

Kun sotilas kuolee sodassa, sanotaan eufemistisesti, että hän kaatuu, vaikka hän tosiasiassa olisi repeytynyt kappaleiksi (tuhannen pillun päreiksi) kranaatin sirpaleista tai konekiväärin luodeista tai olisi haavoituttuaan kitunut tuntikausia, jopa päiviä, tuskissaan ennen kuolemaansa. Eufemismia käytetään, koska kukaan ei enää haluaisi lähteä sotaan, jos jokainen sotakuolema kerrottaisiin niin kuin se on.

”Työtä kuoleva tekee” pitäisi kai olla ”työtä tekevä kuolee”. Ja tähän pitäisi kai laittaa hymiö.

Isä ei voi olla hyvä eikä huono. Koska jokaisella ihmisellä on vain yksi isä, sitä ei voi verrata mihinkään toiseen isään, sitä ei voi arvostella: isä on vain isä eikä sillä ole mitään arvoa.

Aforismin tarkoitus on herättää ajatus. Jos aforismi aiheuttaa uuden aforismin, se on toteuttanut tarkoituksensa maan päällä (ja voi painua unhoon). Koska aforismin tehtävänä on synnyttää uusi aforismi, sen tehtävänä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.